Miks kaiken pitää olla nii vaikeeta, ku välittää toisesta? Miksei uskalla puhua, ei liikkua, ei hievahtaakkaan? Miksei uskalla kysyä, eikä myöskään itse vastata rohkeasti? Miksei uskalla koskea, vaikka kuinka tekisi mieli? Miksei se toinen tee mitään asian eteen!? Miksei toinen tajua, miten se satutti? Miksei se myöskään tajua, vaikka vihjailee asiasta? Ihan, kun se ei välittäisi, vaikka uskon ja melkeinpä tiedän, ettei asia ole niin. Miksei uskalla sanoa asioita miettimättä seurauksia? Miksei uskalla sanoa, että välittää, miksi ei myöskään toinen uskalla?Sitä vaan ollaan hiljaa paikallaan, tekemättä yhtään mitään.. Ehkä sekin on hyvä - välillä. Välillä tuntuu siltä, että kerrankin uskaltaisi, mutta kaikki jää kuitenkin johonkin jumiin. Pelkää koko ajan tahattomasti, että satuttaa toista tai itteään... Kun kaikki oliski vaan niin helppoa, ettei tarviis pelätä mitään.. Voisi vaan käpertyä toisen syliin ja halata kertomatta mitään syytä, aivan kuin se olisi itsestään selvää. 

Miksi?

Kuva: http://muttscomics.com